Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani Jokiklaani Tuuliklaani Varjoklaani Erakot&Kotikisut Petoeläimet Tähtiklaani

 

​Jokiklaanin tarinat

 

Jokiklaanilaiset kirjoittavat tarinansa tänne.

  • Laita nimi kohtaan kissasi nimi, esim. Kivitassu.
  • Kirjoita tarinasi minä-muodossa tai hän-muodossa.
  • Kirjoita tarinasi imperfektissä eli menneessä muodossa. (Juoksin, ei juoksen)
  • Tarinasi täytyy olla vähintään kymmenen riviä pitkä. Muuten se poistetaan, etkä saa tarinastansa kokemuspisteitä.
  • Kun joku puhuu tarinassasi käytä joko lainausmerkkejä (") tai vuorosanaviivoja (-). Kun joku ajattelee jotain käytä lumihiutaleita (*).
  • Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaasi selkeyttä.
  • Jos vuorosanasi loppuu pisteeseen, et laita loppuun pistettä vaan pilkun. Jos vuorosana loppuu kysymys- tai huutomerkkiin, pilkkua ei tule.

Esim. näin:

"Vihertassu, minulla olisi sinulle asiaa", naukaisin ystävälleni.

"Onko se Vihertassu?" kysyin uteliaana.

"Hei!" huudahdin ystävälleni.

  • Jos haluat jonkun jatkavan tarinaasi laita /-merkkien jälkeen sen kissan nimi, jonka haluat jatkavan tarinaasi.

Tässä on kirjoitusesimerkki:

Kivitassu

Istuin aukiolla. Vihertassu tassutteli luokseni.

*Äh, taasko tuo*, ajattelin tylsistyneenä.

"Hei!" Vihertassu naukui iloisesti.

"Miten sinulla menee?" kysyin.

//Viher?

  • Autohittaaminen, eli toisen kirjoittajan kissan käyttäminen vakavammin on kiellettyä. Saat toki käyttää toisia kissoja tarinoissaan, mutta toisen kirjoittajan kissa ei voi tarinassasi haavoittua, tappaa ketään, haavoittaa  ketään tai kuolla itse. Toisen kirjoittajan kissa ei voi rakastua sinun kissaasi, ellei sitä ole erikseen sovittu. Oma kissasi voi tietenkin ihastua, mutta et voi laittaa muita ihastumaan siihen. NPC- hahmokaan ei voi ilman Ylläpidon lupaa rakastua sinuun.

Kissat elävät vanhoilla reviireillä, ja jos tarinoissa mainitaan uudet reviirit, tarina poistetaan, siitä ei saa kokemuspisteitä ja Ylläpito sanoo tästä sinulle.

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: A.S.T.E. YP

20.05.2017 08:22
Kokemuspisteet:

Vadelmatassu: 16 kp - Tarinasi lasketaan, vaikka se olikin tullut tavallaan vasta tänään. :)

Jäätassu: 12 kp

Nimi: Vadelmatassu

20.05.2017 00:00
"Siis mikä?" nau'uin innosta suunniltani.
"Parantajien kokoontuminen. Parantajien kokoontuminen on tänä yönä, ja myös sinä lähdet mukaan", Vanilijakarva vastasi hymyillen.
"Mitä siellä sitten tapahtuu?" kysyin, ja kiersin pientä kehää leirin hiekkaisella maaperällä.
"Istuhan alas, niin minä kerron", Vanilijakarva kehotti. Istahdin hieman vastentahtoisesti maahan. Heilauttelin häntääni puolelta toiselle. Lopulta kietaisin sievästi hiekkaisen häntäni jalkojeni ympärille, ja nostin innosta tuikkivat tummansiniset silmäni mestariini.
"Niin?" mau'uin jännittyneesti.
"No rauhoituithan sinä. Haluatko kuulla parantajien kokoontumisesta?" Vanilijakarva hieman kiusasi minua. Tyydyin vain tuhahtamaan hyväntahtoisesti, ja nyökkäsin.
"Ensin kaikkien klaanien parantajat kohtaavat Nelipuulla. Nelipuulta jatketaan Korkokiville. Korkokivillä sijaitsee Kuukivi, jolla kohtaamme Tähtiklaanin", Vanilijakarva kertoi.
"Miten Tähtiklaani sitten kohdataan?" ihmettelin. Olin kyllä nähnyt Tähtiklaanin sotureita taivaalla, mutta miten he pääsisivät sieltä tapaamaan meitä?
"Olin juuri pääsemässä siihen! Kuukivellä vain asetat nenäsi kiveä vasten, ja suljet silmäsi. Kun seuraavaksi avaat silmäsi, olet Tähtiklaanin luona, ja he voivat kertoa sinulle jotain. Kuuntele siis heitä tarkoin!" mestarini naukui vakavasti.
"Totta kai kuuntelen!" lupasin.
"No se on hyvä. Käyhän nyt hakemassa syömistä, ja yritä sitten nukahtaa. On hyvä levätä ennen kokoontumista!" mestarini käski. Nyökkäsin, ja lähdin kohti tuoresaaliskasaa. Valitsin kasasta pienehkön kalan, ja siirryin syrjemmälle syömään. Syötyäni melko nopeasti kalani loppuun, siirryin takaisin parantajan pesään, ja asetuin omalle vuoteelleni. Suljin silmäni, ja sain yllättävän nopeasti unta.
"Vadelmatassu! Nyt pitää mennä" Vanilijakarva herätti minut. Avasin silmäni, ja nousin pystyyn.
"Olehan sitten hiljaa leirissä!" Vanilijakarva muistutti.
"Olen!" lupasin. Katsahdin mestarini jalkoihin, ja huomasin niiden juuressa kaksi siistiä pinoa yrttejä. Nuuhkaisin pinoja varovasti.
"Vaellusyrtitkö?" kysyin Vanilijakarvalta.
"Kyllä vain. Syöhän omasi, niin lähdetään", mestari kehotti. Hotkaisin nopealla liikkeellä yrtit suuhuni, ja yritin olla irvistelemättä niiden inhottavan maun levitessä suuhuni. Vanilijakarva oli jo mennyt ulos, ja viittasi nyt nopealla hännänliikkeellä minua seuraamaan. Kuljimme peräkanaa Nelipuita kohti. Vaikka oli yö, niin minua ei väsyttänyt. Näkisin myös Nelipuut ensimmäistä kertaa! Pian edessäpäin häämötti neljä suunnattoman suurta puuta.
"Tuoko on Nelipuu?" huokaisin ihastuksissani.
"Kyllä vain", mestarini naurahti. Mitä lähemmäs me kuljimme, sitä enemmän yksityiskohtia näin.
"Tuolla on kissoja!" ilmoitin. Toden totta, Nelipuun edustalla oli neljä kissan hahmoa.
"Taidamme olla viimeiset. Pidetäänhän kiirettä!" Vanilijakarva naukui. Kiihdytimme vauhtia reippaaseen kävelyvauhtiin, ja saavuimme pian muiden kissojen luo.
"Tervehdys kaikille! Haluaisin esitellä teille oppilaani, Vadelmatassun", Vanilijakarva aloitti puhumisen heti.
"Hei Vadelmatassu. Minä olen Myrskyklaanin Hunajaraita", kertoi eräs vaaleanruskea kissa.
"Minä olen Käpyhäntä Varjoklaanista", ilmoitti punertava kolli Hunajaraidan vierestä.
"Minä olen Tuuliklaanin Paatsamasydän, ja tässä on oppilaani Myrkkytassu", naukui musta naaras.
"Mennäänkö?" Käpyhäntä kysyi.
"Mennään vain" Hunajaraita myöntyi, ja lähdimme matkaan. Kuuntelin matkan ajan vanhempien parantajien juttelua.
"Näetkö tuon mustan asian tuolla?" kysyi Vanilijakarva.
"Jotenkuten", vastasin.
"Sen nimi on ukkospolku. Kaksijalkojen hirviöt kulkevat ukkospolulla. Kun sanon että juokse, niin juokse, minkä jaloistasi pääset!" mestari käski. Nyökkäsin. Pysähdyimme ukkospolun reunalle.
"Nyt! Juokse!" mestari komensi, ja minä juoksin. Juoksin minkä tassuistani pääsin, enkä ehtinyt huomioida ukkospolun inhottavaa pintaa. Pysähdyin hengästyneenä ukkospolun toiselle puolelle. Kaikkien päästyä luokseni, jatkoimme matkaa.
"Nuo ovat Korkokivet, ja tuo neliömäinen aukko on Emonsuu", Vanilijakarva kertoi minulle, ja kuuntelin tarkasti. Pian astelimme sisään suureen tunneliin.
"Pysy lähelläni!" mestari kehotti. Tunnelissa oli pimeää ja tunkkaista. Pian kuitenkin jokin hohti edessäni.
"Kuukivi!" henkäisin. Tapaisin viimein Tähtiklaanin soturit!

Nimi: Jäätassu

19.05.2017 20:44
"Hyvät Myrskyklaanin jäsenet!" Saniaistähti sanoi. "Saamme tänään klaaniimme uuden jäsenen." Kissat vilkuilivat innoissaan toisiaan.
"Tule tänne", päällikkö sanoi ja vilkaisi minua. Tuikesilmä kosketti nenällään minun poskeani ja toivotti onnea.
"Vaikka ethän sinä sitä varsinaisesti tarvitse", naaras lisäsi. Kävelin varovasti Saniaistähden viereen. Kissat katsoivat minua ihmeissään.
*Muista, että he eivät tunne sinua vielä*, muistutin itseäni.
"Tässä on Jäätassu", Saniaistähti sanoi. "Hänet löydettiin metsästä, eikä hän muista mitään muuta kuin oman nimensä. Tästä lähtien olet Myrskyklaanin jäsen, ja minun oppilaani." Kissat hurrasivat ja huusivat nimeäni:
"Jäätassu! Jäätassu!"

// Jatkan joskus sitte Myrskyklaanin tarinoihin.

Nimi: Jäätassu

17.05.2017 14:20
"Mitä minä muka voin tehdä", Tuikesilmä ihmetteli. "Keksi sinä jotain."
"Viedään pentu leiriin ja annetaan Saniaistähden päättää mitä tehdään", Ruusulaikku sanoi.
"Heei! En minä ole mikään pentu!" huusin. "Olen oppilas!"
"Selvä. Selvä", Ruusulaikku ja Tuikesilmä sanoivat. "Ei tarvitse suuttua."
"Niin siis viemmekö pen... anteeksi, oppilaan leiriin?" Ruusulaikku kysyi.
"Teemme niin", Tuikesilmä vastasi. Musta ja valkoinen lähtivät viemään minua kohti leiriään. Leirissä kaikki tuijottivat minua mutta en antanut sen häiritä. Jotkut kissat jopa kyselivät, että kuka olin ja mistä tulin. Tuikesilmä ja Ruusulaikku vastasivat vain että olin joku oppilas, ja että he löysivät minut metsästä. Pian saavuimme päällikön pesälle, ja Tuikesilmä kysyi luvan tulla sisään.
"Tulkaa vain", päällikkö vastasi.
"Hei, Saniaistähti", Ruusulaikku aloitti.
"Päivää vain", Saniaistähti vastasi.
"Meillä olisi hieman asiaa", Tuikesilmä jatkoi.
"Kuka tuo on?" Saniaistähti kysyi minut huomatessaan. Pysyin hiljaa vaikka olisin voinut vastata Myrskyklaanin päällikölle.
"Hänestä meidän pitikin puhua", Ruusulaikku sanoi vaivaantuneesti. Kolmikko alkoi jutella siitä mitä he tekisivät minulle. Asetuin istumaan aivan päällikön pesän suuaukolle jotta voisin olisin voinut tarvittaessa jousta pakoon. Aloin kuunnella kissojen keskustelua, mutta en saanut selvää kuin parista lauseesta:
"Onkohan hän toisen klaanin varas... Ainakaan hän ei tuoksu millekään muulle klaanille... Ja hän on vielä liian tyhmä peittääkseen hajunsa..." Jonkin aikaa keskusteltuaan, kolmikko kääntyi minun suuntaani ja Saniaistähti kysyi:
"Kuka olet, ja mihin klaaniin kuulut?" Yhtäkkiä en enää tiennytkään mistä olin tullut, tai miksi ylipäätään olin, metsässä. Ainoat asiat jotka muistin, olivat nimeni, Jäätassu, ja se, etä olin oppilas.
"Olen Jäätassu", vastasin Saniaistähdelle.
"Selvä, Jäätassu. Mistä olet kotoisin?" päällikkö kysyi.
"En tiedä", vastasin. "Tiedän vain sen, että eksyin metsään, ja päädyin lopulta tänne."
"Selvä. Asia on sitten päätetty", Saniaistähti sanoi ja käveli ulos pesästään.
"Tuleshan nyt", Tuikesilmä tokaisi, ja huiskautti hännällään merkiksi että seuraisin häntä. Lähdin varovasti seuraamaan Tuikesilmää, joka kulki päällikkönsä jäljessä. Saniaistähti loikkasi isolle kivelle ja huusi:
"Kaikki oman riistansa metsästämään kykenevät, suurkivelle klaanikokoukseen!" Kissoja alkoi virrata aukiolle katsomaan, että mitä oikein oli meneillään. Monet kissat vilkuilivat minua edelleen, ja yritin piiloutua Tuikesilmän taakse, mutta naaras siirsi minut hännällään takaisin viereensä.
*Entä jos he tappavat minut!* kauhistuin. Tuikesilmä huomasi huolestuneen ilmeeni ja kuiskasi:
"Ei hätää. Kaikki on hyvin." Jostain syystä rauhoituin heti, ja tiesin ettei mitään pahaa ollut tiedossa.

//Joku aukiolla oleva kissa?

Nimi: A.S.T.E.

17.05.2017 13:45
Kokemuspisteet:

Vadelmatassu: 23 kp!

Jäätassu: 5 kp

Nimi: Jäätassu

16.05.2017 19:12
Nousin sammalpediltäni, ja venyttelin hieman. Tassuttelin aukiolle ja
näin kissoja ympäri leiriä. Nappasin tuoresaaliskasasta pienen kalan, ja aloin syödä sitä. Minusta oli vasta tullut oppilas joten en ollut nähnyt vielä reviiriämme, muuten kuin leirin. Halusin nähdä muutakin kuin leirin, joten lähdin syötyäni ulos leirin suuaukosta. Katselin ympärilleni ja ajattelin:
*Onpa maailma suuri, ja ihmeellinen!* Lähdin syvemmälle metsään, ja ennen kuin huomasinkaan, aurinko alkoi jo laskea. Kasasin lehtiä yhteen pinoon ja asetuin siihen makaamaan. Nukahdin pian.

//Aamulla\\
Nousin ylös lehdiltä. Ja mietin, että missä mahdoin olla kunne tajusin olevani edelleen metsässä. Näin lähellä pienen puron, ja päätin käydä peseytymässä siinä, sillä valkoinen turkkini oli ihan multainen. Pesin itseni ja huomasin että minulla oni nälkä. En ollut koskaan ennen metsästänyt, ja ajattelin, että palaisin leiriin, ja söisin siellä. Lähdin kulkemaan johonkin suuntaan, koska en enää tiennyt, mistä olin tullut. Pian näin kahden kissan kulkevan jonkin matkan päässä. Ajattelin, että olin päässyt takaisin kotiin, mutta kun pääsin lähemmäksi kissoja, huomasin, että kissat eivät olleet Jokiklaanilaisia, vaan jonkun muun klaanin kissoja. Kissat tulivat luokseni huomattuaan minut.
"Kuka tuo on?" toinen kissoista, valkoisen värinen, ihmetteli.
"En tiedä. Hän ei tuoksu Myrskyklaanilaiselta", toinen, musta, vastasi.
*Olen kai nyt Myrskyklaanissa*, ajattelin.
"Ei hän kyllä millekään muulle klaanille tuoksu", valkoinen totesi.
"Totta puhut, Ruusulaikku", musta sanoi.
"Hei haloo! Minäkin olen täällä!" sanoin. "Mitä aiotte tehdä minulle?"
"Ööh..." Ruusulaikku sanoi. "Tuikesilmä. Keksi jotakin."

Nimi: Perrofani

09.05.2017 20:26
Astelin sisään parantajan pesään, ensimmäistä kertaa koko pienen ikäni aikana. Ensimmäinen asia, joka jäi mieleeni pesästä, oli huumaava yrttien tuoksu. Tuoksuja oli vaikka millä mitalla, ja paljon erilaisia. Haistelin innoissani tuoksuja, ja yritin erottaa erilaiset tuoksut toisistaan.
"Taidat pitää yrteistä?" Vanilijakarva kysyi katsellen minua pesän reunalta.
"Ne tuoksuvat ihanalta!" naukaisin. Tunsin itseni vallan onnekkaaksi. Saisin nukkua ihanien yrttien tuoksussa, ja hoitaa klaaniani. Mikä voisi olla parempaa?
"Hmm.. Voisin opettaa sinulle muutaman yrtin. Tuon ne pian ulos, voit mennä edeltä jo!" mestarini ilmoitti. Vanilijakarva oli kyllä paras mestari, mitä kissa voisi saada! Loikin onnellisena ulos, ja äkkäsin Niittypennun ja Huminapennun pentutarhan edestä. He olivat sukineet turkkinsa, mutta Virtakukkaa ei näkynyt missään. Pian huomasin myös Virtakukan, joka keskusteli Kuuratähden kanssa kauempana.
"Toin kolme yrttiä", kertoi Vanilijakarva, joka tuli juuri ulos pesästä. Käänsin välittömästi katseeni mestariini, joka levitti parhaillaan tuomansa yrtit eteeni. Ensimmäinen yrtti, jonka näin, oli kaunis keltainen kukka.
"Tuossa on kehäkukka. Kehäkukka hoitaa tulehdusta", Vanilijakarva kertoi. Nyt, kun Vanilijakarva opetti tietojaan minulle, käsitin, miten hirmuisesti vanhempi kissa tiesi asioista. Vanilijakarva oli varmasti viisain kissa, jonka olin koskaan tavannut! Katselin taas yrttejä. Seuraava yrtti oli suuri vihreä lehti. Sen tuoksu oli melko kirpeä.
"Tuo tuossa on hierakkaa. Hierakka hoitaa haavoja" Vanilijakarva maukui. Viimeinen yrtti oli pieni, ainakin hierakkaan verrattuna, ja sekin vihreä, tosin melko tumma. Sen vieressä oli punainen pallero.
"Tuo yrtti ei ole yleisimmästä päästä, mutta minä otin sen kuitenkin tähän. Tuo punainen ei ole yrtti laisinkaan, mutta tämä lehti on", parantaja naurahti.
"Mikä yrtti se sitten on?" kysyin innoissani, sillä halusin tietää, miksi mestarini oli ottanut juuri sen yrtin.
"Tämä yrtti on vadelma. Vadelman lehtiä annetaan synnyttäville kuningattarille. Ja tuo punainen on vadelma, marja nimittäin", kertoi Vanilijakarva. Hetkinen, se yrtti oli vadelma, niin silloinhan se oli minun nimikkokasvini!
"Mitä tuolla marjalla sitten tehdään?" kysyin mielenkiinnosta.
"Noh, se ei kyllä ole kovinkaan tavallinen käytäntönä, mutta jotkut parantajat käyttävät vadelmaa parantamaan seosten makua. Haluatko maistaa?" mestari ehdotti. Nyökkäsin innoissani, ja lipaisin punaisen marjan suuhuni. Puraisin sitä kerran, ja samaan aikaan kirpeä ja makea maku levisi suuhuni. Marja oli todella mehukas.
"Hyvää!" totesin.
"Eikös olekin? Muistatko vielä, mitä ne kolme yrttiä tekivät?" kysyi mestari.
"Öm.. Tuo keltainen kukka on kehäkukka, ja se hoitaa tulehdusta, tuo vihreä iso lehti on hierakkaa ja.." lauseeni katkesi, kun Kuuratähti kutsui Jokiklaanin kokoukseen.
"Mennään! Sinä jäit muuten hierakan hoitavaan vaikutukseen", mestari vinkkasi.
"Niin, hierakka hoitaa haavoja, ja se viimeinen lehti oli vadelman lehti, ja vadelma lievittää kipua synnytyksessä!" jatkoin, ja olin melko iloinen, kun onnistuin muistamaan kaikki. Yllätyksekseni näin Huminapennun ja Niittypennun istuvan Kuuratähden vierellä. Heistä tulisi oppilaita! Näin tapahtui, ja Huminapentu sai mestarikseen Tiirasiiven. Niittypennun mestari oli Sulkakarva.
"Huminatassu! Niittytassu! Huminatassu! Niittytassu!" klaanin hurratessa yritin ainakin huutaa koviten. Kun vastanimitetyt oppilaat lähtivät mestareidensa luo, riensin onnittelemaan kissoja, joiden kanssa olin kasvanut.

Vastaus:

*Vadelmatassu

Nimi: Vadelmapentu/-tassu

09.05.2017 15:43
Aamulla heräsin, ja nyt todella tiesin, että oli päivä. Minua hymyilytti edellinen yö, ja tapaamiseni Vanilijakarvan kanssa. Vanilijakarva tiesi, että minusta tulisi pian oppilas, ja meillä olikin sopimus.
"No, mikäs sinua noin hymyilyttää?" kysyi Virtakukka iloinen pilke silmissään.
"Ei mikään!" hihitin, ja juoksin ulos pentutarhasta, juuri sopivasti nähdäkseni parantajan katoavan päällikön pesään. Istuin jännittyneenä pentutarhan oviaukon edessä, ja odotin. Suin jopa turkkini siistiksi.
"Miksi sinä et ole leikkimässä?" Virtakukka ihmetteli.
"Kohta näet", ilmoitin nauraen. Olin pompata ilmaan pelkästä riemusta, kun näin Vanilijakarvan astelevan ulos päällikön pesästä, Kuuratähti kintereillään. Totta puhuen, taisin jopa hypähtää, mutta ihan vähän vain. Seurasin silmä tarkkana, miten Kuuratähti kutsui klaanin kokoon:
"Saapukoon jokainen joessa uimaan kykenevä kuulemaan minua!"
Jokiklaanin kissat alkoivat hiljalleen vaeltaa paikalle. Myös hieman hämmästynyt Virtakukka, sekä innokas Huminapentu, ja hieman taaempana Niittypentu liittyivät joukkoon.
"Mitäköhän nyt tapahtuu?" Virtakukka mietiskeli.
"Minusta ja Niittypennusta tulee oppilaita!" vakuutti itsevarma Huminapentu. Minä melkein nauroin, mutta en kuitenkaan. Katselin intoa täynnä, kun Vanilijakarva asteli eteen, ja aloitti puheensa.
"Ahaa! Hän valitsee parantajaoppilaan!" Virtakukka käsitti. Huminapentu näytti hieman pettyneeltä, samoin Niittypentu.
"Olisikohan se Kaikupentu?" ehdotti Virtakukka.
"Tiedä häntä", totesin hymyillen, ja keskityin kuuntelemaan parantajaa.
"Jokiklaanin kissat, te tiedätte etten voi olla kanssanne ikuisesti. Niinpä minun on aika ottaa oppilas. Olen valinnut kissan, joka on osoittanut olevansa ahkera ja luotettava. Oppilaani tulee olemaan.." Vanilijakarva piti tässä kohdassa pienen tauon, kuin pitkittääkseen klaanin jännitystä. Olin siinä vaiheessa jo haljeta jännityksestä.
"Vadelmapentu", parantaja paljasti lyhyen ajan kuluttua, Minusta se aika oli tuntunut ikuisuudelta. Astelin reippaasti parantajan luo, mutta koska olin istunut melko takana, minulla kesti pitkään. Viimein pääsin eteen, ja kävin istumaan parantajan viereen.
"Vadelmapentu, hyväksytkö paikan Vanilijakarvan oppilaana?" Kuuratähti puhui nyt, ja hän puhui suoraan minulle. Katsoin klaanin päällikköä silmiin, ja vastasin itsevarmalla äänellä:
"Kyllä!".
"Siinä tapauksessa, seuraavan puolikuun aikaan matkaat kanssani Kuukivelle, jotta Tähtiklaani voi hyväksyä sinut muiden parantajien joukkoon", Vanilijakarva ilmoitti.
"Jokiklaanin onnittelut kulkekoon kanssasi!" Kuuratähti maukui lopuksi.
"Vadelmatassu! Vadelmatassu!" Klaani huusi uutta nimeäni.
"Vadelmatassu", maistelin uutta nimeäni suussani. Se kuulosti erilaiselta, ja hienolta. Lähdin pikkuhiljaa poispäin paikaltani, jossa olin istunut puoli kokousta. Ensimmäisenä minua vastaan tuli Virtakukka.
"Onnea! Olen ylpeä sinusta!" Virtakukka naukui.
"Tuleeko sinusta parantaja?" kysyi Virtakukan takana seisoskeleva Niittypentu.
"Tulee!" ilmoitin ylpeyttä äänessäni. Toden totta, minusta tulisi parantaja!
"Sinusta tuli jo oppilas", Huminapentu naukui, hieman kateellisesti, mutta hieman vain. Keskustelin Virtakukan kanssa vielä hetken, ennen kuin lähdin kohti parantajan pesää, jonne Vanilijakarva oli hetki sitten kadonnut. Matkalla törmäsin Kuuratähteen, joka onnitteli minua. Enempää onnittelijoita ei tullut vastaan. Jostakin syystä minusta tuntui siltä, että joku katseli minua. Käännyin katsomaan taakseni, ja näin Sulkakarvan hymyilevän minulle. Hymyilin reippaasti takaisin, ja tunsin olevani valmis aloittamaan parantajan koulutukseni.

Nimi: A.S.T.E.

09.05.2017 08:23
Vadelmapentu: 28kp - Onnea oppilaalle! Mestariksi tietenkin Vanilijakarva.

Vastaus:

Ja Perrofani! Jos haluat voit kirjoittaa myös Huminapennun ja Niittypennun oppilasnimityksistä. Mestarit näet pian klaanin sivuilta.

-Koirafani

Nimi: Vadelmapentu

08.05.2017 22:22
Heräsin aikaisin, jo ennen Virtakukkaa. Nousin ylös niin varovasti, kuin ikinä vain pystyin. Vieressäni nukkunut Huminapentu liikahti hieman, mutta jatkoi sitten tuhisten uniaan. Olin niin iloinen, että olisin voinut hyppiä. Pääsisin taas juttelemaan Vanilijakarvan kanssa! Halusin oppia yrteistä ja parantajajutuista! Enää en jaksanut pysytellä hiljaa, vaan säntäsin ulos leiriin. Hämmästyksekseni leirissä ei ollut ketään, siis ei yhtään ketään! Koko leiri oli aavemaisen tyhjä. Jopa taivas oli erilainen, jos se normaalisti oli kauniin sininen, niin nyt se oli musta.
"Mitä täällä oikein tapahtuu?" henkäisin ihmeissäni. Jatkoin taivaan tutkailua. Taivaalla välkehti lukematon määrä erikokoisia kullanhohtoisia pilkkuja.
"Ovatpa ne kauniita!" ihastelin kummissani. Mitään sen kaltaista en ollut milloinkaan nähnyt. Pian huomasin myös auringon taivaalla. Sekin oli erilainen, hopeinen ja paljon himmeämpi. Ei, ei se voinut olla aurinko. Palaset loksahtivat paikoilleen, kun tajusin ettei nyt ehkä ollutkaan päivä, niin kuin aina ennen. Tämän oli oltava yö, josta vanhemmat kissat puhuivat! Ja silloinhan ne pienet pilkut taivaalla olivat tähtiä! Olivatko ne kauniit pilkut todella Tähtiklaanin sotureita? Istuin pitkään paikoillani katselemassa tähtiä.
"Kauniita, eikö totta?" joku kuiskasi aivan hiljaa vierestäni. Katsahdin varovasti puhujaa kohden, ja näin heikossa valossa hieman vaniljan väristä turkkia.
"Vanilijakarva!" kuiskasin riemuissani.
"Minähän se. Näin turkkisi täällä, kun tulin katselemaan tähtiä. Tulin pitämään seuraa", parantaja naurahti.
"Ovatko nuo niitä tähtiä?" kysyin parantajalta saadakseni selvyyden aiempiin mietteisiini.
"Ovat ne, ja tuo iso on kuu", Vanilijakarva kertoi. Leirin läpi puhalsi viileä yötuuli. Se pörrötti ohutta pennun turkkiani, ja minun tuli vilu. Painauduin kiinni parantajan kylkeen, ja hän laski häntänsä selälleni.
"Pitäisikö sinun mennä nukkumaan?" Vanilijakarva kysyi huolehtiva sävy äänessään.
"Voin minä mennä. Ethän sinä kerro tästä kenellekään?" varmistin parantajalta. Epäilin nimittäin, ettei Virtakukka olisi kovin tyytyväinen, jos kuulisi minun olleen hereillä tähän aikaan.
"En minä kerro. Jääköön tämä meidän salaisuudeksemme", naurahti parantaja. Toivotin Vanilijakarvalle hyvät yöt, ja hipsin takaisin pentutarhaan.

Nimi: Vadelmapentu

05.05.2017 20:46
"Jos osaan kävellä, niin saanko sitten mennä jo ulos?" manguin kärsimättömänä Virtakukalta.
"Opettelehan ensin kävelemään", Virtakukka kehotti lempeästi.
"Minä osaan jo kävellä, katso vaikka!" naukaisin itsevarmasti. Nousin varoen pienille jaloilleni, ja lähdin yrittämään kävelyä. Etutassu, sitten takatassu, ja taas etutassu, kaikki aina vuorollaan eteenpäin. Helppoahan se oli!
"Kyllä minä osaan!" mau'uin, ja katsoin Virtakukkaan. Otin samalla askeleita, mutta kompastuin johonkin. Lensin nenälleni maahan, ja sammalta meni nenääni. Kuulin Huminapennun kikattavan riemuissaan kauempana.
"Äh!" tuhahdin ärsyyntyneenä. Katsoin vihaisesti Huminapentuun.
"Ei saa kiusata", valitin hänelle. Virtakukka alkoi puhua jotain Huminapennulle, ja minä näin tilaisuuteni tulleen. Kun nyt kerran osasin kävellä, niin kai voisin saman tien mennä uloskin! Lähdin varovasti ja hiljaa kohti pentutarhan suuta. Olin juuri pääsemässä ulos, kun tunsin jonkun koskettavan selkääni.
"Minnehän sinä olet menossa?" kysyi Virtakukka. Olin sitten jäänyt kiinni!
"Halusin vain mennä ulos leiriin. Olen kököttänyt täällä pentutarhassa jo ikuisuuden!" nau'uin säälittävällä äänellä.
"No, mene sitten, mutta minä tulen mukaan", Virtakukka päätti.
"Oikeastiko pääsen ulos?" varmistin hivenen epäuskoisena. Virtakukka nyökkäsi naurahtaen. Mahtavaa! Säntäsin ulos pentutarhasta niin nopeasti, kuin pieniltä jaloiltani pääsin. Ulkona pysähdyin, kuin seinään. Enhän minä ikinä oppisi liikkumaan täällä!
"Valtavan iso" naukaisin hämilläni.
"Esittelenkö sinulle kissoja?" kysyi Virtakukka minulta.
"Joo!" innostuin heti. Virtakukka katseli ympärilleen päättääkseen, kenelle esittelisi minut ensin. Kohta hän lähti marssimaan kohti erästä likaisenvalkoista kissaa. Minä juoksin hänen vierellään pysyäkseni perässä.
"Hei Kuuratähti!" Virtakukka tervehti kissaa.
"Ai, hei Virtakukka, mukava nähdä! Kukas sinulla on mukanasi?" Kuuratähdeksi kutsuttu kissa naukui. Virtakukka oli juuri vastaamassa, kun minä avasin suuni.
"Minun nimeni on Vadelmapentu!" ilmoitin Kuuratähdelle.
"Hei vain Vadelmapentu, minun nimeni on Kuuratähti", valkoinen kissa kertoi.
"Kuuratähti on Jokiklaanin päällikkö", kertoi Virtakukka. Pian jatkoimme matkaa, ja minä tutustuin Kajotuuleen, Tiirasiipeen ja Sulkakarvaan. Olimme jo menossa takaisin pentutarhaan, kun huomasin leirin reunalla jonkun vaniljan värisen kissan. Kissa näytti yksinäiseltä.
"Kuka tuo on?" kysyin Virtakukalta pysähtyen paikalleni.
"Ai kuka?" kysyi Virtakukka.
"No tuo kissa tuolla!" vastasin, ja lähdin kissaa kohti.
"Vadelmapentu, kuka noista kissoista?" Virtakukka kysyi uudelleen, sillä hän ei tainnut saada selkoa edellisestä vastauksesta.
"Tuo vaniljan värinen kissa!" ilmoitin, ja juoksin kissaa kohti.
"Hei!" tervehdin kissaa jarruttaessani juoksuvauhdista pysähdyksiin hiekka pöllyten.
"Hei vain. Kukas sinä olet?" kysyi vaniljan värinen kissa. Kissan turkki oli oikeastaan todella kauniin värinen.
"Minä olen Vadelmapentu", kerroin kissalle.
"Tervehdys Vadelmapentu, minä olen Vanilijakarva", kissa kertoi.
"Oletko sinäkin soturi, niin kuin Tiirasiipi ja Sulkamyrsky?" kysyin, sillä en ollut nähnyt Vanilijakarvaa aiemmin.
"En, minä olen parantaja", Vanilijakarva kertoi.
"Mikä parantaja on?" kysyin innoissani.
"Parantajat hoitavat klaania ja tulkitsevat Tähtiklaanin merkkejä", kertoi Vanilijakarva.
"Mikä se Tähtiklaani sitten on?" jatkoin kyselemistä.
"Oletpa sinä utelias pieni pentu. Tähtiklaaniin menevät kaikki kuolleet soturiesi-isät. He suojelevat meitä Hopeahännästä. Oletko nähnyt tähdet? Jokainen tähti on soturiesi-isä", kertoi Vanilijakarva.
"Miltä ne tähdet oikein näyttävät?" mietin ääneen.
"Voi, tähdet ovat kauniita. Ne ovat pieniä kullanhohtoisia pilkkuja taivaalla", Vanilijakarva puhui tähdistä kunnioittaen.
"Kuulostaapa kauniilta!" naukaisin ihastuksissani.
"Vadelmapentu! Sinun pitää tulla tänne nyt!" Virtakukka huusi pentutarhalta. Katsahdin taivaalle, ja näin auringon laskevan pian.
"Mutta kun minä haluan jäädä tänne sinun kanssasi!" mau'uin Vanilijakarvalle. Minulla oli vielä niin paljon kysyttävää.
"Jos Virtakukka käskee, niin silloin pitää totella. Mehän näemme taas huomenna, eikö niin?" Vanilijakarva naukui jotenkin viisaan kuuloisesti.
"Niin kai. Hyvää yötä!" toivotin parantajalle.
"Hyvää yötä Vadelmapentu", Vanilijakarva hymyili. Lähdin takaisin pentutarhaan, Virtakukan luo.
"Nyt sinun pitää mennä heti nukkumaan!" Virtakukka ilmoitti.
"Mutta kun minä haluan nähdä tähdet!" marisin.
"Näetkin, mutta et tänään", Virtakukka naukui.

Nimi: Vadelmapentu

25.04.2017 15:50
Kuulin ääniä. Paljon ääniä. Tassujen rapinaa ulkona leirissä, lintujen viserrystä, pentutarhan unista tuhinaa ja sammalten kahahtelua Huminapennun liikahdellessa levottomasti vuoteellaan.
"Niittypentu! Herää jo!" kuiskasi Huminapentu.
"Mitä nyt?" kysyi Niittypentu unisesti. Niittypentu ja Huminapentu alkoivat suunnitella päivän leikkiä, ja minä kuuntelin keskustelua mielenkiinnolla. Minäkin halusin leikkimään! Raotin siis silmiäni varovaisesti.
"Pääsenkö minäkin mukaan?" kysyin pienellä äänelläni.
"Oho! Vadelmapentu avasi silmänsä!" hihkaisi Niittypentu.
"Osaatko sinä vielä leikkiä?" kysyi Huminapentu hieman epäilevästi.
"Osaan minä!" vakuutin.
"No, jospa sinä kuitenkin odottaisit hetkisen, olet vielä niin kovin pieni!" naukaisi Virtakukka, joka oli kaikesta päätellen juuri herännyt.
"Mutta miksi? Niittypentu ja Huminapentukin saavat leikkiä!" nurisin pettyneenä. Ihan varmasti minäkin osaisin leikkiä!
"Juurihan sinä avasit silmäsi. Niittypentu ja Huminapentu ovat kuitenkin hieman vanhempia, kuin sinä", muistutti Virtakukka ystävällisesti.
"No selvä sitten", naukaisin hiljaa.
"Älkää sitten pitäkö kovaa meteliä!" muistutti Virtakukka Niittypentua ja Huminapentua, ennen kuin nämä säntäsivät ulos pentutarhasta.
"Voisitko sinä kertoa tarinan?" kysyin Virtakukalta.
"No katsotaan, millaisen tarinan sinä haluaisit kuulla?" kysyi Virtakukka.
"Kerro siitä, kun sinä olit oppilas!" naukaisin innoissani. Virtakukka aloitti tarinansa, ja minä kuuntelin sitä innoissani niin kauan, että väsymys vei voiton, ja nukahdin.

©2017 Huurrelehti - suntuubi.com